Search
  • Taru Koivisto

Kalastajien matkassa Länsi-Afrikassa

Updated: Oct 1

Mikä vetää kalastajia vesille? Olisiko jotain, mitä voisimme oppia heiltä luonnon monimuotoisuudesta, ystävyydestä tai yhteisöllisyydestä? Näiden pohdintojen siivittämänä järjestettiin Kalastajien matkassa -yhteisökonserttikiertue ja työpajoja kesän 2021 aikana.



Syyskuussa työpajat rantautuivat tutkija-musiikkiterapeutti Taru Koiviston mukana Länsi-Afrikan Beniniin, jossa sijaitsee pieni Grand-Popon kalastajakylä. Suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon kulttuurisilta on kuljettanut 20 vuoden aikana satoja suomalaisia taiteilijoita ja tutkijoita oppimaan ja vaihtamaan kulttuurisia kokemuksia paikallisten ihmisten kanssa Länsi-Afrikan Beniniin.


Sittemmin myös beniniläisiä taiteilijoita on alkanut vierailla kulttuurikeskuksen residenssitaiteilijoina, ja yhteisön tavoitteena onkin saada kulttuurisilta tulevaisuudessa toimimaan vastavuoroisesti ja tasavertaisemmin molempien maiden suuntiin.


Taru vietti Grand-Popossa yhteensä viisi viikkoa, joiden aikana hän tutustui paikallisiin yhteisöihin ja taiteilijoihin sekä toimi residenssitutkijana. Muutaman viikon tutustumisen jälkeen oli aika toteuttaa kaksi erillistä Kalastajien matkassa -työpajaa yhdessä paikallisten lasten kanssa.


”Kasvatuksellisia ja vuorovaikutteisia työpajoja valmistellessani mielessäni kaikuivat kulttuurikeskuksen johtajan tervetuliaissanat: Olet tervetullut tänne oppimaan meidän kulttuuristamme ja tekemään asioita meidän kanssamme yhdessä. Mutta jos olet tullut hyväksikäyttämään meitä tai kulttuuriamme, emme toivota sinua tervetulleeksi, koska emme halua emmekä tarvitse sellaista toimintaa täällä enää”, Taru kertoo.


Tämä kommentti viittasi Länsi-Afrikan maiden pitkään kolonialistiseen eli siirtomaahistoriaan, joka johti muun muassa kymmenien miljoonien ihmisten orjuuttamiseen ja kuolemaan.

Kolonialismin pitkä varjo ja siihen liittyvät monenlaiset eettiset haasteet vaivaavat 2020-luvun residenssiläistä monin tavoin, tulevat niin sanotusti iholle.

”Kolonialismin pitkä varjo ja siihen liittyvät monenlaiset eettiset haasteet vaivaavat 2020-luvun residenssiläistä monin tavoin, tulevat niin sanotusti iholle. Toivottavasti olen oppinut näistä asioista jotakin hyödyllistä lyhyen matkani aikana. Toivon, että voisin jatkossa – jokapäiväisillä pienillä teoilla – pienentää edes jotenkin tätä tasa-arvon kuilua”, Taru jatkaa.


Taputukset, nauru, suomalaiset ja beniniläiset rytmit ja laulut kaikuivat lasten kanssa toteutetuissa työpajoissa, joissa esiteltiin puolin ja toisin paikallista musiikkia. Tanssitaitoja esiteltiin myös, ja innostuipa joku räppäämäänkin.


Suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen vaikutusten siivittämänä moni kyläläinen taitaa hiukan suomen kieltä. Ranskaa opetellaan ensimmäiseltä luokalta alkaen. Keskimäärin ihmiset osaavat kylässä noin 4-6 eri kieltä, esimerkiksi minan, Xwlan, fon, ranskan ja englannin kieliä.


”Olen opiskellut ranskaa, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran pystyin oppimaan ranskan puhuttua kieltä oikeasti, mistä olen kovin kiitollinen matkalla tapaamilleni ihmisille”, Taru kertoo ja jatkaa, että ”minan kieli tuli minulle hiukan tutuksi tehdessäni yhteistyötä paikallisten muusikoiden Steve Abenin, Eugene Togben ja Kouton Kouassin kanssa”.


Steve, Eugene, Kouassi ja Taru päättivät pitää yhdessä työpajan myös suomalaisille lapsille, ja Länsi-Afrikkalaisen musiikin etätyöpaja järjestettiin syyskuussa. Työpajan aikana päiväkodin lapset esittivät itselleen tuttua lastenmusiikkia Stevelle, Eugenelle ja Kouassille, ja beniniläismuusikot taasen oman maansa modernia kansanmusiikkia. Lapset saivat myös kysyä muusikoilta kysymyksiä. Eläimet ja luonto kiinnostivat heitä kovasti.



Niin kuin monia muita residenssikävijöitä, myös Tarua ilahdutti paikallisten ihmisten ystävällisyys. ”Jouduin ja sain lähes päivittäin niin sanotusti katsoa peiliin ja kohdata omaa ennakkoluuloista ajatteluani. Olin paikoin surullinen eurooppalaiskeskeisestä ajattelustani, johon mielestäni kuuluu esimerkiksi kulutuskeskeisyys ja kaikenlaisen suorittamisen ihannointi."


"Olen mitä suurimmin itse ihan samalla tavalla osa tätä oravanpyörää kuin kuka tahansa muukin saattaa olla. Oma työni musiikkiterapeuttina on auttaa ihmisiä muuttamaan elämänsä suuntaa. Toivon, että omat eettiset pohdintani jatkuisivat kotona ja voisin niiden pohjalta tehdä joitakin konkreettisia muutoksia myös omassa elinpiirissäni.”


”Olen jatkossa kiinnostunut esimerkiksi siitä, mikä on kulttuurisesti soveliasta taiteellista työtä ja ideoiden vaihtoa, ja mikä taas epäeettistä toisen kulttuurin muotojen suoranaista varastamista. Myöskin digitaalinen viestintä, tekijänoikeusasiat ja ihmisoikeudet pohdituttavat."


"Monella tapaamallani ihmisellä ei ole teknologisia mahdollisuuksia seurata, mihin esimerkiksi heistä itsestään tai heidän taideteoksistaan otetut valokuvat ja videot lopulta päätyvät. Voi myös olla, että tällaiset kysymykset eivät ylipäätään edes kuulu henkilön mielenkiinnon kohteisiin jokapäiväisessä arjessa” Taru Koivisto päättää pohdintansa.


Hän haluaa vielä lopuksi kiittää työpajojen käytännön järjestelyihin osallistuneita: korkeakouluharjoittelija Otava Ojanperää, taiteilija-valokuvaaja Heta Heikkalaa ja kulttuurijohtaja Georgette Singbea.


Kalastajien matkassa -työpajoja ovat Suomessa tukeneet Suomen Valkonauhaliitto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö ja Vantaan seurakunnat.

11 views0 comments